Erittäin hyvä jatko-osa. Mieslukija ei kyllä sovi yhtään Atlaksen osan lukijaksi, mikä häiritsi koko kirjan ajan.🙈

Tylsä, imelä ja ennalta arvattava. Vaikka tarinalle tahdottiin onnellinen loppu olisi tarinassa silti voinut olla yllättäviä juonenkäänteitä ja vähän vähemmän siirappia.

Lukijoilla on valtava rooli. Usvaa kuuntelin mielelläni mutta miten ihmeessä Atlaksen äänenä voi olla noin väritön, sävytön ja täysin painoton ja jopa kylmä ja jopa konemainen lukija. Kirjaa oli hänen osaltaan löhes tuskaista kuunnella.

Aivan järkyttävän siirappinen, ensimmäinen kirja oli parempi. Lukijan lukunopeutta oli pakko nostaa että jaksoi kuunnella. Viimeinen luku jäi väliin kun ei vain enää pystynyt kun sokeri rutisi korvissa.

Täydellinen loppu lilyln ja atlasin tarinalle!

Tykkäsin ensimmäisestä osasta enemmän, koska se herätti minussa monenlaisia tunteita. Tämä toinen osa oli kuitenkin Lilyn ja Atlasin ansaitsema loppu, ja siksi luin sen ihan yhtä innolla kuin ensimmäisenkin osan.

Tosi kankeita käännöksiä. Ihan viihdyttävä ja kevyttä luettavaa. Helppoa kieltä. Pidin Atlasin ja Lilyn tarinasta, ja edellinen osa jäisi ehkä vajaaksi ilman tätä jatkoa. Nämä kirjat kuitenkin mielestäni tuo esille väkivaltaa väärällä tavalla. Onneksi tyyli ei ole kuitenkaan ihan niin paha, kuin ensimmäisessä kirjassa, jossa väkivaltaa selkeästi romantisoitiin. Tässä kirjassa taas Atlasista tuli Lilyn suojelija ja pelastaja, mikä myös vääristää kuvaa parisuhteista nuorelle yleisölle, mitä Hoover on saanut tässä viime vuosina.

Ihana oli saada selkeä päätös tälle tarinalle. Helppoa kuunneltavaa, tosin mieslukija ei ollut ehkä paras vaihtoehto lukijaksi Atlasille.

Odotin enemmän tapahtumia ja Atlakseen jotain säröä joka tekisi hänestä aidomman. Kuitenkin kaunis jatko-osa

Ei ehkä niiiin hyvä kuin ensimmäinen osa mutta hyvä kuitenkin. Oli ihana saada kunnon päätös Lilyn ja Atlasin tarinalle sekä kuulla hieman Atlasinkin ajatuksia nuoruusvuosilta. Mielestäni kuitenkin hyvä kirja ja lukemisen arvoinen!